Deathbed on jäänyt tässä taloudessa jostain syystä hieman vähemmälle, joten olipa jo aikakin korjata asia uuden Birds of a Coming Storm –levyn hankinnalla, vinyylimuodossa tietenkin. Ulkoisesti Birds of a Coming Storm on jylhä teos jo komeiden kansiensa (niistä myöhemmin!) puolesta, mutta myös sisältönsä puolesta tämä on perin kunnianhimoinen järkäle.
Kyllähän tätä levyä kuunnellessa voi löytää pieniä viittauksia Tragedyyn. Mistään rokkikopiosta ei kuitenkaan ole kysymys, onhan tässä sen verran paljon jo sitä omaa näkemystä mukana… ja Neurosista. Maailmanloppua manaillaan oikein urakalla ja apokalyptiset mutanttilokit tulevat kaivamaan kuulijalta silmät päästä, sen verran tummanpuhuvasta paskasta nyt puhutaan! Mitään yksittäisiä biisejä on tästä tasaisen vahvasta kokonaisuudesta hankalaa nostaa esille, sillä tämän varpusparven yksilöt eivät pärjää yksinään, mutta joukossa niiden tuhovoimaa ei estä edes Mao Zedongin suuri harppaus! Tai nostetaan nyt sitten Salvation Denied.
Kuulija voi löytää itsensä keskellä eteeristä fiilistelyä, vähän samanlaisesta tilanteesta kuin Linnut –leffan lopusta. Mutta sitten tirpat päättävätkin hyökätä kimppuun, ihan yhtäkkiä. Metallisen kylmä hardcore pureutuu luihin ja ytimiin. Kylmien soundiensa puolesta tätä voisi luulla paremminkin jo Cult of Luna tai Isis –tyyliseksi sludgeksi. Nopeaa kaahailua albumilla on yllättävän vähän, tempo on pääasiassa keskinopea vaikka taipuukin välillä suoranaiseen salamoivaan blastiin. Mutta itselleni nuo hieman hitaammat kohdat tehosivat niitä nopeampia paremmin. Veritas kun on kuulematta, niin en tiedä onko tämä siihen nähden notkahdus vaiko parannus. Julkaisuajankohtansa puolesta tämä on siis mitä parhainta kesämusiikkia, varsinkin nyt kun ollut noita tappohelteitäkin. Eli ei muuta kuin levy kopioitumaan kasetille (tämän vaiheen voi kiertää, jos on ostanut cd-version) ja uima-allasbileiden taustamusiikiksi jytisemään!
Paketin kruunaavat Ville Angerin tekemät tyylikkäät kannet. Jälki on tylyn mustavalkoista ja minimalistista, mutta ei millintarkkaa, jonka vuoksi jälki on myös elävää. Takakannen spiraali on erityisen onnistunut ratkaisu, joka viestittää tekijänsä tyylitajusta enemmän kuin tämä lause. Levystä ilmestyi myös 50 kappaleen erikoispainoskin kirkkaalla vinyylillä, jättiposterilla ja käsintehdyillä kansilla. Tämän näytön perusteella Deathbedia on “sorsittu” tässä taloudessa täysin turhaan, mutta eipä tehdä niin enää!
No comments:
Post a Comment